Child pages
  • Nina, Anni, Iina, Karoliina
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Alkuvaiheet:

1. KIrjoita tähän ryhmän jäsenten nimet

Nina Hirvelä, Anni Esko, Iina Jaakkola, Karoliina Karppinen

2. Ilmoittakaa tämän sivun (ryhmätyön runko www-linkki alla olevassa osoitteessa (muokatkaa wikisivua)
Ryhmien tuotokset 2015

Huom! Tämän dokumentin saa muokata haluamanlaiseksi, kunhan alla olevat osa-alueet ovat löydettävissä tästä!

Osa-alueet

Valmis työ koostuu neljästä eri osa-alueesta: suunnitteluhaasteesta, taustaselvityksestä, case-tehtävän kuvauksesta ja case-tehtävän toteutuksesta.

A. Suunnitteluhaaste

Suunnitteluhaaste, K I N A

B. Taustaselvitys

Tähän taustaselvitys. Katso tarkempi ohjeistus wikin ohjesivulta!

Oulun normaalikoulun opetussuunnitelmassa aihekokonaisuuksiin sisältyy viestintä- ja medialukutaito. Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on opettaa oppilaille sellaisia kansalaistaitoja- ja valmiuksia, että he kykenevät toimimaan tulevaisuuden yhteiskunnassa ja kehittämään sitä oman traditiomme pohjalta. Yhteiskunnan mediatisoituminen asettaa koululle haasteita, joihin on löydettävä järkeviä pedagogisia ratkaisuja. Nykyajan lapset elävät keskellä valtavaa informaatiotulvaa ja median vaikutus heijastuu myös tapakulttuuriin. Tietoyhteiskunnassa eläminen vaatii lapsilta viestinnän käytön perustaitoja ja median vaikutusmuotojen ja mekanismien tajuamista. Mediakasvatuksen tulisi olla prosessi, joka opettaa lapsia tekemään kriittisiä käyttäjä- ja tuottajavalintoja sekä kantamaan niistä vastuuta. Mediakasvatus perustuu kommunikaativisille perustaidoille, joilla tarkoitetaan kuuntelemista, puhumista, lukemista ja kirjoittamista. Mediakasvatuksen tavoitteena on, että oppilas kykenee käyttämään eri viestintävälineitä- ja tekniikkaa, sekä osaa toimia järkevästi ja luovasti uudessa teknologia ja viestintäympäristössä. Tavoitteena on myös, että oppilaan kriittinen medialukutaito-. ja kirjoitustaito kehittyy. (Oulun normaalikoulun opetussuunnitelma.) Mediakasvatuksen voi integroida luontevasti eri oppiaineiden yhteyteen koulussa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) oppilashuollon tehtäviin kuuluu ongelma- ja kriisitilanteiden ehkäisy, johon kuuluu kiusaaminen, väkivalta ja häirintä. Eheyttämisen ja aihekokonaisuuksien joukosta löytyy Turvallisuus ja liikenne -aihekokonaisuus, jossa tavoitteena on, että oppilas oppii edistämään väkivallattomuutta ja toimimaan kiusaamistilanteissa rakentavasti. Myös ympäristö- ja luonnontieto -aineen keskeisissä sisällöissä on turvallisuus, johon kuuluu kiusaamisen ja väkivallan ehkäisy. Tavoitteena on, että oppilas osaa kuvata erilaisia kiusaamisen ja väkivallan tunnuspiirteitä eli tietää yksilön oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen ja tunnistaa hyväksytyn ja ei-toivotun kosketuksen erot, tietää, miten voi tarvittaessa hakea apua itselleen sekä tietää, ketkä auttavat koulussa ja lähiympäristössä. Yläkoulun puolella tulee terveystiedon tavoitteissa myös tavoite, että oppilas osaa tuottaa käytännön esimerkkejä väkivallan ehkäisemisestä ja rakentavasta kommunikaatiosta. (Opetushallitus, 2004, 25, 42, 172, 202.) 

Vaikkei nettikiusaaminen ole tällä hetkellä käytössä olevassa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, uudessa tekeillä olevissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksissa nettikiusaaminen on esillä. Se mainitaan Oppilashuollon oppaassa yhtenä kiusaamisen muotona, joka on voinut alkaa koulussa ja jatkua virtuaalisesti, tai päinvastoin. Luonnoksessa virtuaalisesta kiusaamisesta käytetään myös nimitystä saippaus (engl. cyberbullying). (Opetushallitus, 2012.)

C. Ryhmän oman case-tehtävän kuvaus

Tähän sijoitetaan ryhmänne tekemä case-tehtävä, joka luovutetaan 2. lähitapaamisessa toiselle ryhmälle. Eli vastaanottava ryhmä lukee case-tehtävänne kuvauksen täältä. Katso tarkempi ohjeistus wikin ohjesivulta!

Tietyn luokan (4lk) oppilaiden välillä on huomattu kiusaamista, jota tapahtuu vapaa-ajalla netissä. Kuka on vastuussa kiusaamistilanteen selvittämiseksi? Kuinka kodin ja koulun yhteistyö voidaan yhdistää myös nettietiketin omaksumiseen ja nettikiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja mahdollisiin selvittelyihin?

 

D. Toisen ryhmän case-tehtävään vastaaminen

Tämä case-tehtävän toteutus tehdään toisen ryhmän casen perusteella.

Saimme haasteeksemme vastata case-tehtävään, joka oli seuraavan lainen: 

Eräällä luokalla on tullut ilmi raju nettikiusaamistilanne, joka on jatkunut jo jonkin aikaa kenenkään aikuisen tietämättä. Kiusaaminen kohdistuu yhteen oppilaaseen ja siihen on osallistunut sekä oman että rinnakkaisluokan oppilaita. Opettajat haluavat ratkaista kiusaamistilanteen ja antaa sen lisäksi oppilaille valmiuksia toimia vastuullisesti netissä. Koska asia koskettaa useita oppilaita halutaan asiaa käsitellä rakentavasti luokkien kesken.


Tilanne täyttää siis kiusaamisen kriteerit, sillä kiusaaminen on ollut jatkuvaa ja kohdistunut yhteen henkilöön. Oppilaat eivät silti välttämättä itse näe sitä kiusaamisena, sillä se ei ole netin välityksellä niin henkilökohtaista. Monesti saattaa unohtua, että ruudun takana on todella se oikea henkilö. Mannerheimin Lastensuojeluliiton internetsivuilla mainitaan, että joskus lapsi tai nuori ei välttämättä edes uskalla kertoa häntä kiusattavan tai varsinkaan itse kiusaavan toisia internetissä siinä pelossa, että internetin käyttö kielletään häneltä kokonaan. Nettikiusaamista käsiteltäessä olisi tärkeää myös keskustella yhdessä oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa internetin hyvistä puolista ja sen mahdollisuuksista. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto, viitattu 28.4.2014)

Tässä tapauksessa voitaisiin pitää molemmille luokille, jotka ovat kiusaamisessa olleet mukana, kiusaamis- ja mediankäyttötaitotunteja. Riippuu paljon luokka-asteesta, miten tätä tilannetta voidaan ja kannattaa käsitellä. Ensin voitaisiin käydä kiusaamista läpi oppilaslähtöisellä keskustelulla ja tunnetaitoharjoituksilla. Esimerkiksi voidaan tarkastella kuvaa kiusaamistilanteesta ja pohtia, miltä kuvan henkilöistä mahtaa tuntua, tai erilaisten roolileikkien (esim. kuumatuoli), draaman ja näytelmien avulla kiusaamisen käsittelyä (Kerola, Kujanpää & Kallio, 2013).

Tärkeää on myös, että tietoa nettikiusaamisesta yleensäkin saadaan vietyä kaikille vanhemmille. Vanhempien kanssa olisi tärkeää tehdä yhteistyötä, jotta nettikiusaamisesta puhuttaisiin lapselle myös kotona. Vanhempien tulisi tietää, missä sivuilla lapsi yleensä käy ja ohjata vastuulliseen netin käyttöön. Tämä on toki haastavaa, sillä nykyaikana on paljon sivustoja jotka avaavat rajattomia mahdollisuuksia keskustella toisten kanssa ja lapsella on käytettävissä usein myös kännykkä, jonka kautta voi mennä nettiin. Kuitenkin vanhempien tieto lapsen nettikäyttäytymisestä auttaa vastuulliseen internetin käyttöön ohjaamisessa. Vanhemmille voisi järjestää esimerkiksi tilaisuuksia, joissa käytäisiin läpi mahdollisesti jo ilmenneitä kiusaamistapauksia ja kerrottaisiin yleisesti nettikiusaamiesesta, jotta vanhemmat tietäisivät missä mennään. Koti-koulu -yhteistyön merkitys korostuu, ja olisikin tärkeää, että perheet tukisivat koulun työtä, sillä pääsääntöisesti lapset käyttävät internetiä vapaa-ajallaan.

Vastuullisen internetin käytön harjoitteluun kannattaa myös varata aikaa. Sitä voidaan harjoitella vaikka niin, että oppitunnilla ollaan jossain somessa ja keskustellaan luokkakavereiden (ja opettajan) kanssa niin, että samalla näkee henkilön, jolle puhuu. Samalla seurataan myös sen henkilön reaktioita, jolle kirjoitetaan. Tavoitteena on, että oppilaat huomaavat, että vaikka keskustelu käydään somessa, se on yhtä totta kuin naamakkain käyty keskustelu. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tuottanut nettikiusaamisesta keskustelemiseen oppimateriaalia, muun muassa videon, jossa juontaja Susanna Laine ja näyttelijä Eeva Soivio jututtavat yläasteikäisiä nettikiusaamisesta (http://www.youtube.com/watch?v=4wRMbhxuFyk) . Tätä videoa voisi myös käyttää virittäjänä tuntiin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta löytyy myös ladattava keskusteluaineisto jatkoksi videon katsomiselle. (http://www.mll.fi/kasvattajille/kiusaamisen-ehkaiseminen/nettikiusaaminen/ , viitattu 28.4.2014).

Case-tapauksessa viitataan, että kiusaaminen on ollut hyvin rajua netissä. Kun asia tulee ilmi, tulisi siihen puuttua välittömästi. Mikäli opettaja ja vanhemmat eivät saa ongelmaa hoidettua, voidaan asiaa käsitellä myös oppilashuoltoryhmässä. Nettikiusaamiseen tulee suhtautua yhtä vakavasti kuin kasvokkain tapahtuvaan kiusaamiseen.



Lähteet

Kerola, K., Kujanpää, S. & Kallio, A. (2013). Tunteesta tunteeseen - Ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin. Tunnetaitojen oppimateriaali kasvatukseen ja erityiskasvatukseen ohjaajan opas harjoituskirjaan. Opetushallitus. Luettavissa osoitteessa: http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen. Luettu 28.4.2014.

Mannerheimin lastensuojeluliiton verrkosivut. Luettavissa: http://www.mll.fi/kasvattajille/kiusaamisen-ehkaiseminen/nettikiusaaminen/. Luettu 28.4.2014.

Opetushallitus. (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelmanperusteet. 

Opetushallitus. (2012). Oppilashuollon opas. Luettavissa: http://www.oph.fi/oppilashuollon_opas/yksilollinen_oppilashuolto/vakivalta_kiusaaminen_ja_hairinta/kiusaaminen. Luettu 27.4.2014.

Oulun normaalikoulu. (2004). Oulun normaalikoulun opetussuunnitelma. Luettavissa:  https://norssiportti.oulu.fi/?5069.


 

 

 

 

  • No labels

2 Comments

  1. Oho, ne opsijututhan pitäs olla täällä, tuossa tausta selvityksessä.

  2. Aivan, hyvä Anni! Lisäilin myös toisen ryhmän case-osioon vastaamisen kohtaan ehdotuksia nettikiusaamistapauksen käsittelyyn. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla näytti olevan hyvää materiaalia, lisäsin ne tähän!