Versions Compared

Key

  • This line was added.
  • This line was removed.
  • Formatting was changed.
Comment: Migrated to Confluence 4.0

Veli-Matti Horneman, 1.12.2009

Suomen Akatemian raportin mukaan maamme tutkimus ja kehitystoiminta ovat lähes kaikilla mittareilla OECD-maiden keskiarvoa parempaa (kuva 3). Tutkijoita työllisestä väestöstä Suomessa on eniten. Tieteellisiä artikkeleita suomalaiset julkaisevat selvästi enemmän kuin OECD-maiden tutkijat keskimäärin. Vaikka 2000-luvulla tutkimuksen panostuksen kasvu on tasaantunut ja jopa kääntynyt laskuun, on Suomi edelleen tutkimusintensiivisyydessä maailman huippua.








Kuvalähde: Suomen Akatemian julkaisut 9/09, Suomen tieteen tila ja taso

Valtakunnassa kaikki on siis tutkimuksen suhteen hyvin?  Ei nyt sentään!


Tutkimuslaitteet retuperällä?

Suomessa panostetaan kuitenkin surkeasti merkittäviin tutkimuslaitteisiin ja -välineisiin. Kaikista tutkimusmenoista niihin investoidaan vaivaiset 2%. Se on lisäksi pienenemään päin. Esim. Puola laittaa infrastruktuuriin 17%, Ranska 9 % ja Ruotsi 7 %. Suomi on satsannut hyvin tutkijoiden työllistämiseen mutta unohtanut, myös Akatemia, että korkeatasoinen tutkimus vaatii myös hyvät laitteet.

Suomen tutkimus luisumassa alamäkeen?

Vaikka Suomen tutkimus on monilta osin hyvällä totalla, Akatemian raportissa monet merkit viittaavaat siihen, että se on alkanut menettää asemaansa verrattuna kansainväliseen tasoon. Alakohtaisia eroja on mutta keskimäärin suunta on huolestuttava.

Suomalaisten asema tulosten määrässä laskussa

Julkaisujen absoluuttinen määrä kasvoi 1990-luvulla 55% ja osuus kaikista julkaisuista oli myös kasvussa. Tällä vuosikymmenellä julkaisujen määrän kasvu taittui hieman ja osuus kaikista julkaisuista lähti laskemaan ja oli 2007 suurin piirtein samalla tasolla kuin 1990.

Laatukaan ei vakuuta

Tutkimuksen vaikuttavuudesta ja laadusta kertova julkaisujen suhteellinen viittausindeksi oli 2000-luvun alkuvuosina 5% suurempi kuin maailman maiden keskimääräinen taso. Sen jälkeen se on ollut laskussa ja on enää 3 % keskiarvon yläpuolella. Pohjoismaista varsinkin Tanskan suhteellisen viittausindeksin kasvu on ollut voimakasta (20% yli keskiarvon). Ruotsin indeksi on yli 10 % keskiarvon yläpuolella. Suomalaiset voivat lohduttautua sillä, että Saksa on vain vähän parempi ja Ranskan selvästi huonompi kuin Suomi.

Suomalaisten osuus eniten viitattujen julkaisujen joukossa on pieni, mikä kertoo, että uutta uraa aukaisevia tutkimuksia tehdään täällä vähän. Pohjoismaista Tanska, Ruotsi ja Norja saavat Suomea suuremman osuuden eniten viitattujen tulosten joukkoon. Kehittyneistä maista Australia, Italia, Espanja, ja yllättävästi Japanikin ovat vielä Suomeakin huonompia.

Kansainvälinen yhteistyö kangertelee

Kansainvälisen yhteistyön lisäämisen raportin tekijät nostavat yhdeksi lääkkeeksi suomalaisen tutkimuksen merkittävyyden lisäämisessä. Nyt ulkomailla syntyneiden osuus tutkimus- ja kehitystoiminnan henkilöstöstä on Suomessa pieni (~3%). Myös kansainvälisten yhteisjulkaisujen määrässä Suomi taapertaa vertailumaiden takana. Samoin EU-rahoituksen käytössä muut Pohjoismaat ovat selvästi etevämpiä.

Jotakin hyvääkin

Ulkomaalaisten jatkotutkinto-opiskelijoiden määrä sitä vastoin on ollut kasvussa. Luonnontieteissä määrä on kaksinkertaistunut 15 vuodessa. Suomalainen tutkimusmaailma on tätä kautta avautumassa. Viime vuosien aikana on ollut käynnissä myös rahoitusohjelma, jolla on voinut palkata valmiiksi ansioituneita tutkijaprofessoreita Suomeen. Oulun yliopiston Fysiikan laitoksella prof. Stephan Fritzsche työskentelee tällaisella rahoituksella. Toiminta kuitenkin ontuu, sillä tutkimusympäristöön ei ole osoitettu samaan aikaan määrärahoja.

Ainakin osa vierastyöläisten kiinnittämisestä yliopiston huippuvirkoihin on epäonnistunut. Ulkomaalaisista professoreista on tullut aika pian käypäläisiä. Lyhyestä työskentelystä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Tänne sitoutumattomuuteen on henkilökohtaisia syitäkin mutta mitä ilmeisemmin tutkimusympäristössä ilmenneet puutteet eivät monessa tapauksessa ole tyydyttäneet. Itse asiassa voisi kuvitella, että tutkimusympäristöjen rakentaminen ja varustaminen, niin laitteiden kuin työvoimankin suhteen, tulosten teossa kilpailukykyiseksi ratkaisisi myös kansainvälistymisongelman tärkeimmän kysymyksen: houkuttelisi tänne huippuosaajia ja kehityskykyisiä opiskelijoita. Suomalaisten tutkijoiden siirtyminen pysyvästi ulkomaille on sen sijaan nähtävä mieluummin Suomen menetyksenä kuin tavoiteltavana asiana. Määräaikaisesta työskentelystä ulkomailla saattaa olla positiivisia seurauksia, vaikka huipputiedettä ei yleensä tehdä matkimalla. Ensimmäisen vuoren valloittajan täytyy kulkea omia reittejä.

Onko tohtoreita jo liikaa?

Suomessa yliopistotutkimus on keskittynyt liikaa väitöskirjatutkimukseen. Se on raportin mukaan selvästi merkittävämmässä osassa täällä kuin muissa vertailumaissa. Tämä on Opetusministeriön tulosohjauksen ansiota. Se on palkinnut määrärahoilla tutkimusta, josta tulee runsaasti tohtoreita. Varsinaisen tieteellisen tutkimuksen arvostus on ollut rahoituksessa naurettavan mitätöntä. Jokainen ymmärtää, että vain harvat pystyvät 4-vuoden opinnäytetyössä uraa uurtavaan tieteelliseen työhön. Jos todellisen tutkimuksen määrää ja laatua ei osata mitata, niin ei kai sitä kannata jääräpäisesti mitata väärillä mittareillakaan. Se on kuitenkin todettava, että tulosohjaus sinällään toimii. Laiva kääntyy siihen suuntaan mihin OPM-kapteeni käskee.

Fyysikot tuotteliata - laadussa toivomista

Suomalainen fysiikan tutkimus on Akatemian arviointiraportin tekstin mukaan kansainvälisesti korkeatasoista ja suomalaisia alan tutkijoita arvostetaan ulkomailla. Tutkijat ovat laajasti kansainvälisesti verkottuneita. Tutkimuksen tulevaisuuskin näyttää siltä osin olevan turvattu, että Suomessa on paljon lahjakkaita opiskelijoita suhteessa muihin EU-maihin.

Tutkimuslaitteistojen rapautuminen ja uusimisen mahdottomuus olemattoman rahoituksen vuoksi on erityisesti fysiikan tutkimuksen heikkoutena ja uhkana. Tämä on konkreettisti nähtävissä myös Oulun yliopiston kokeellisessa fysiikan tutkimuksessa. Laiterahoituksen osuus kaikesta rahoituksesta on vielä pienempi kuin koko Suomen vastaava osuus. Muutenkin fysiikan kaltaisen perustutkimuksen kannalta on huolestuttavaa, että yliopistojen rahoitus on vajonnut vuoden 2002 tasolle.

Fysiikan tutkimus aloitettiin Oulu yliopistossa 50 vuotta sitten. Laitoksella ovat edustettuina aineen ominaisuuksien ja rakenteen kokeellisen ja teoreettisen fysiikan lisäksi bio-, geo- ja avaruusfysiikka sekä tähtitiede. Kahta viimeistä alaa arvioidaan Akatemian raportissa omana kokonaisuutena. Biofysiikka on bio- ja ympäristötieteiden alla ja geofysiikka geotieteiden joukossa. Akatemian raportin tilastollista tiedoista ei ole kuitenkaan erotettavissa minkään yksittäisen tutkimuslaitoksen osuutta käytetyissä arviointisuureissa.

Raportissa kuitenkin todetaan, että päinvastoin kuin fysiikassa yleensä laitetilanne Avaruus- ja tähtitieteessä on erinomainen. Suomen, heidän mukanaan myös Oulun, avaruus- ja tähtitieteilijät voineet osallistua merkittävällä panoksella kansainvälisiin suuren mittakaavan hankkeisiin.

Avaruus- ja tähtitieteen julkaisumäärissä oli 1990-luvulla voimakas kasvu, joka on 2000-luvulla tasaantunut. Koko Suomen määrästä syntyi 2007 60% Oulussa. Fysiikan julkaisumäärien kehitys on ollut tasaisessa kasvussa koko tarkastelujakson 1990-luvun alusta lähtien. Suomalaisten avaruus- ja tähtitieteen sekä fysiikan julkaisujen kokonaismäärästä oululaisten osuus oli 2007 1/6.

Viittausmäärät fysiikassa ja kemiassa ovat omaa luokkaansa Suomen luonnontieteiden ja tekniikan alan sisällä (kuva 3C). Kansainvälisestä merkittävyydestä kertovissa suhteellisissa viittausluvuissa suomalaisilla fyysikoilla ja varsinkin avaruus- ja tähtitieteilijöillä on kuitenkin parannettavaa. Avaruus- ja tähtitieteilijät ovat selvästi alle OECD-maiden keskiarvon ja muut fyysikot keskiarvon tuntumassa.











Kuvalähde: Suomen Akatemian julkaisut 9/09, Suomen tieteen tila ja taso

Kuvassa ympyrän koko kertoo viittausten määrästä. Pallukan paikka y-akselin suunnassa kertoo tulosten kansainvälisestä merkittävyydestä kunkin alan sisällä. Huomattava on, että tekniikassa, myös Oulussa osittain luonnontieteissä olevassa tietotekniikassa, julkaiseminen keskittyy kokousjulkaisuihin. Luonnontieteen aloilla todellisiin tuloksiin ei sen sijaan lasketa kuin referoidut artikkelit tieteellisissä lehdissä. Kokousjulkaisut ovat vähäpätöisemmässä asemassa, joskin niitäkin syntyy esim. fysiikassa enemmän kuin varsinaisia artikkeleita.

Kun mitataan merkittävyyttä viittausten osuutena alan kaikista viittauksista, Ruotsin ja Suomen fyysikot painivat samassa sarjassa. Ruotsalaiset avaruus- ja tähtitieteilijät sen sijaan pärjäävät vähän suomalaisia paremmin, joskin hekin jäävät kansainvälisen keskiarvon alapuolelle. Jonkinlaisia viitteitä paremmasta voi nähdä siinä, että suomalaisten avaruus- ja tähtitieteijöiden julkaisuista on päätynyt kasvava määrä eniten viitattujen joukkoon. Vuonna 2007 5%:n parhaimmistoon kuului alan julkaisuista jo yli 2%. Alan tutkijoilla on kuitenkin vielä tekemistä, sillä muilla fyysikoilla luku on yli 4 %, eikä sekään vielä hääppöinen saavutus ole. 

Fysiikan laitos on Oulun yliopiston laatuyksikkö

Fysiikan laitos saavutti korkeimman arvosanan pari vuotta sitten tehdyssä yliopiston tutkimuksen kokonaisarvioissa. Vaikka yliopiston tavoitteena, ainakin juhlapuheissa, on parantaa yliopiston asemaa kansainvälisenä tiedeyliopistona, ei se varsinaisesti ole panostanut hyvää tieteellistä tulosta tekeviin yksiköhin. Yliopiston rahoitus on päinvastoin pienenemässä. Siksipä Fysiikan laitoskin on talousnäkymien vuoksi tien haarassa. Toiminta ei voi jatkua nykyisessä laajuudessa. Muihin laitoksiin verrattuna hyvää tulosta tieteellisessä tutkimuksessa tekeviä osia täytyy ajaa alas. Samalla täytyy panostaa kuitenkin tulevaisuuteen. Muutosprosessi on jo käynnistynyt, kun laitoksen opetus- ja tutkimus on organisoitu uudelleen. Ensi syksynä käynnistyy laitoksen ensimmäinen kansainvälinen maisteriohjelma. Toinen on suunnitteilla tähtitieteilijöille. Yliopistouudistuksen myötä uusiutuva laitoksen johto on haastavan tehtävän edessä. Avainkysymys rahoituksen lisäksi on, kuinka laitos onnistuu rekrytoimaan innostuneita opiskelijoita. Fysiikan areenasta pyritään tekemään sosiaalinen kanava, jolla kansalaiset voivat esittää fyysikoille mieltä askarruttavia kysymyksiä. Sen avulla fyysikot hamuilevat yhteyttä opettajiin ja heidän oppilaisiinsa. Myös fysiikan alumneilta toivotaan aktiivista panosta areenalle. Tätä kirjoitettaessa lähestyy 50-vuotista taivalta juhlistava 'Fysiikka suurten kysymysten äärellä' -esitelmäsarja 2.-10.12.2009 kirjaston Pakkalan salissa. Sen ohjelma on luettavissa linkissä http://physics.oulu.fi/toiminta/50v/seminaarisarja.pdf.